Toukokuu meni vetotreenailuun totutellessa, ja niinhän siinä kävi, että se vei sydämeni täysin.

Viimeisellä vetokerralla Rambon kanssa, kaaduin pyörällä. Verisuoni katkes vasemmassa sääressä ja oli hienon näkönen ku oli alkuun 1,5cm säärtä korkeammalla patilla :) Se tapahtui ihan maalin/ juoksulähdön vieressä, joten lähdin siitä suoraa juoksuvedolle, vaikka yritettiin toppuuttaa. Arvelin ettei sattunut pahemmin, ja ettei Rambolle jäisi "paha" kuva asiasta. Juoksuveto menikin toooosi hyvin. Kerrankin tuntu, että jakso juosta ja vauhtia löyty (kunto alko oleen kohillaan). Sitte heti vedon jälkeen huomasin, että selkää särki. Pari päivää myöhemmin selvis, että vasenkylki oli revähtänyt. Sitä podin sitten siinä viikon, alko tuntuun jo hyvältä niin kävin juoksemassa, ja paskakshan se meni... Nyt ollut 2vk sen jäljiltä juoksematta ja ärsyttää valtoimenaan. Nyt oon käynyt muutaman pyörälenkin vetämässä ja kylki tuntuu hyvältä. Suunnitelmissa aloittaa ens maanantaina juoksut uudestaan... Toivottavasti kylki nyt sitten kestää! On ollut niin orpo olo kun ei ole voinut juosta/pyöräillä. Nyt vaan pitäs sitte saada itseään niskasta kiinni uudestaan, kun on jo varmaan juoksukuntokin jo nollissa taas. Alusta siis.... :/  Rambon vetotreenit jäi kesätauolla samalla, ku mullakin, ja sillä jatkuu vasta elokuussa. Niitä aikoja odotellessa.

Sieltä me tullaan ja minä kaadun sitten n.200 metrin päästä.

 

Tässä me ollaan (olkapää murassa) heti kaatumisen jälkeen, lähdössä juoksuvedolle.

 

    

Ja siinä me mennään...

 

Jalka nousee, eikä vielä mitään tietoo, että kylki revähtäneenä vedetään :)

 

Ja kohti kaukaisuutta....