Olen huomannut sellaisen asian, että varsinkin monet naiset vertaavat koiranpentua vauvaan ja sössöttävät niille ja antavat purra yms. Minulla on ainakin sellainen koira, että sössötys ja liika pyörittely (vääntely-kääntely) ja rapsuttelu, provosoi puremiseen. Normaali silittäminen ei tee tätä. Ei siinä, vaan kohta Rambo on iso koira. Se saa tehdä tällähetkellä tasan tarkkaan niitä asioita mitä se saa tehdä isonakin. Ei ole rajatapauksia, eikä sen tarvitse arpoa, että: saakohan tätä tehdä vai ei, kokeilenpa nyt kuitenkin.... Tämä ei ole kovuutta tai ankaruutta. Koira vaatii rajat, ja varsinkin Bordercollie ei ole mistään helpoimmasta päästä älynsä takia, koska niillä on tapana kyseenalaistaa omistajansa päätöksiä. Tietty kuri, takaa myös koiran turvallisen kasvamisen, jottei sille satu mitään vahinkoja ja ettei se pahimmassa tapauksessa kuole. Kun koira tietää rajat, on sen elämä helpompaa. Se tietää mitä se saa tehdä ja mitä ei. Ei tarvitse karjua sille....

Koira ei ole vauva, ei lapsi, eikä etenkään missään nimessä lelu. Koira on koira. Ihminen ja koira ajattelevat asioita aivan eri tavalla, eikä luovutusikäistä koiraa voi verrata vauvaan. Jos haluaa sylivauvan, kannattaa hommata kissa (ei edes pienirotuista koiraa). Minullakin on Piipi -kissa tätä varten.... :) Aloitin Rambon pienimuotoisen koulutuksen (pienissä lyhyissä pätkissä, pitkin päivää), heti kun huomasin Rambon kotiutuneen. Koira oli oikein innokas oppimaan, ja huomasin miten sen silmät loistivat ja loistavat edelleenkin kirkkaasti, kun pyydän sitä esim. istumaan, tai maahan. Se on parasta hupia... Palkitsen koiraani runsaasti oikeista teoista, joten se tekee niitä myös todella mielellään. Ja harjoittelupätkät ovat todella lyhyitä, ettei koira niihin kyllästy. En ikinä lyö koiraani, missään tapauksessa! Pyrin vahvistamaan positiivisin keinoin, enkä pelkästään kiellä kokoajan.

Jos rakastaa koiraansa oikeasti, sen koulutus tulisi mielestäni aloittaa heti, kun se tulee kotiin. Puolivuotias koira on kerennyt imeä jo kaikki huonot vaikutteet itseensä ja niiden poiskitkeminen voi olla työlästä, lähes mahdotonta. Peruskoulutus täytyisi olla joka koiralla... Lenkkipoluilla ei haukuta ohikulkijoita, eikä niiden kimppuun varsinkaan hyökitä. Narussa kuljetaan nätisti ja ihmisiä ei purra. Näistä on mielestäni hyvä aloittaa.

Kertokaa jos olen väärässä, mutta tätä mieltä minä ole. Haluaisin tähdentää sitä asiaa, ettei kuri ole koiranvihaamista, vaan rakastamista. Rakastan koiraani ja haluan olla hänen luottamuksensa arvoinen, tasapainoinen omistaja. Odotan myös meillä vierailevilta ihmisiltä samaa johdonmukaisuutta, mitä mekin pidämme Rambo -kultamme kohdalla, jottei työmme valuisi kokonaan hukkaan. :)

Saa kirjoitella kommentteja, jos haluaapi jotain sanoa tai keskustella aiheesta. Mielelläni luen ja vastaan :)