Nyt on Rambo tervehtynyt ja valjakkohommat on taas aloitettu pikkuhiljaa. Hierojatäti on myös vieraillut Rambolla kolme kertaa kylässä. Rambo on ollut aina aivan onnessaan, sosiaalinen koira kun on... Supsutellut kaikkea hänen korvaansa..


Rambo on vetänyt nyt todella hyvin. Jarikin (kihlattuni) on käynyt pari kertaa pikku pätkän perässä. Viimeisen kerran jälkeen Jarilla vuoti silmät ja kommenttina naama hymystä leveänä: "Vetipä se kovaa". Motivaatio on kyllä ollut nyt kohallaan niin koiralla kuin emännälläkin, kun alkutalvesta ei ole voinut valjakkohommia tehdä.


Nyt odotellaan innolla uutisia, josko Rambo saisi saksanseisoja pikkuveljen itselleen Ruotsinmaalta. Saa nähdä... Luovutus olisi sitten n.heinäkuun lopulla. Tästä tulisi minulle kisakoira. Rambokin jatkaa kyllä hommia, mutta valitettavaa on sanoa, ettei näin pienellä koiralla (vaikka Rambo onkin jätti borderiksi) voi pärjätä kunnolla... Kummallakin siis treenaisin ja kisaisin...

Näitä vastoinkäymisiä on sattunut ihan urakalla kolmenkuukauden aikana. Alkaa ottaan päähän jo ihan urakalla.

Ekaksi itsellä venähti jalka lokakuussa, sitten kun se parani Rambolla tulehtui takatassun antura... Muutama viikko sen parantumisesta (juuri ennen lumien tuloa) oltiin irtolenkillä Rambon kans (Rambo juoksi täysin irti ja minä poljin pyörällä). Autolla huomasin, että nuolee tassua... Etutassussa haava: pikkurillinpään kokoinen kohta jossa ei ihoa. Mihin lie teloi. Kävi metsänkin puolella välillä juoksemassa. Sitä sitten paranneltiin... Haava oli jo aika hyvän oloinen ja iho näytti suht.koht vahvalta, joten lähettiin irtolenkille lumiselle metsätielle. Minä hölkkäsin ja Rambo oli täysin irti ja niin vaan se haava aukes. Sitä sitte taas paranneltiin vaikka kuinka kauan ja vielä kertakiellon päälle. Koko Joulukuun oli liikkumati. Rokuan valjakkohiihtoleiriä (joka oli 13.1) edeltäneellä viikolla käytiin kaks kertaa irtolenkillä ja tuntu kestävän. Valjakkoleirilläkin otettiin tosi varovaisesti ja hahaaa, tassunhaava kesti kuin kestikin. Eikä siihen tullut enää mitään sen jälkeen...

Kerettiin treenata pariviikkoa leirin jälkeen. Kevyesti tottakai, kun oli taukoa ollut. Tuli kuitenkin kovat pakkaset, joten Ramboa ei viitsinyt käyttää edes irtojuoksulenkeillä viimeviikolla, vaan se oli ihan vaan sisällä. Sunnuntaina huomattiin, että koira on masentunut. Maanantaina huomattiin ettei se leiki. Vetolelun saattoi tuoda, mutta tiputti heti suusta kun meni sitä liki. Ei halunnut siis leikkiä/vetää ollenkaan. Tarkistin sitten suun, ja kokeilin venyttää kaikkia jalkoja ja hiukan painelin selkää, että arastaako. En huomannut mitään. Nyt tänään (tiistaina) huomasin, että kokoajan pää alhaalla kulkee ja tosi masentunut. Ei edes tullut ovelle vastaan ku tuli töistä ja kesti tosikauan että nousi ylös, olisi vaan halunnut pötköttää.

Käytiin eläinlääkärillä tänään (ti). Se kopeloi kaikki paikat ja rupes venyttelemään sitä. Rambo seisoi ja lääkäri venytti päätä alaspäin jalkoja kohti. Kauhea ulvahdus vaan pääs. Sitten päätä kylkiä kohti ja ei meinannut antaa venyttää...

Kipupiikki, 4vk lääkekuuri ja leikki/lenkkikielto (ei mitään missä vähääkään riehuu, eikä saa juosta). Kaulanalueelta venähtänyt/revähtänyt...

Minä en tajua, miten koira voi itsensä teloa ilman mitään kummempaa... Missä se on tullut, kun ei olla ku sisällä oltu ja nopeasti aina ulkona piipahdettu irrallaan meidän aidatulla pihalla. Ja koko viikonlopun olen sen kans ollu, enkä oo kuullu, että se olis ulvahtanu tms.

Oon niin vihainen! Miten voi olla kokoajan tällaisia vastoinkäymisiä? Nyt meiltä jää sitten kauan suunnitellut Haukiputaan Virpiniemen kisatkin välistä.

Ymmärrän nyt kyllä ihan täysin miksi huippu kisaajilla on monta kisakoiraa. Koirille sattuu kaikennäköistä (näköjään) ja jää sitten omat kisatavoitteet kokonaan ja omat treenit ja treeni-into menee täysin :(

Toivottavasti Rambo paranee nyt kunnolla ja osaa olla enempiä riehumatta. Ei ikinä soisi omalle rakkaalle koiralleen tällaisia tapahtumia!

Käytin Ramboa Oulussa tutkimuksissa tuossa marraskuussa. Hiukan jännitti, että mitkä tulokset tulee Rambolle (1.5v), kun kumminkin harrastetaan valjakkourheilua, jossa nivelet joutuu kovalle rasitukselle... Lääkäri sanoi, että tulee joko A-A:t tai A-B:t. Mutta kun tulokset kotiutui oli ne tulosten antaneen eläinlääkärin mukaan B-B:t. Mutta ei siinä. Nekin ovat tosi hyvät :) Harrastus jatkuu, hyvillä mielin kun ei ole hätiä mitiä :)

Silmätutkimuksissa ei todettu perinnöllisiä silmäsairauksia ja lonkat B-B:t, kyynärät 0-0.

RAMBO KOIRANETISSÄ

Käytiin tosi kivalla 3pv:n valjakkohiihtoleirillä Rokualla n.33 koirakon voimin. Siellä alan ammattilaiset opastivat meitä vetohomissa.

 

Meitsi hiihtotekniikkatreeneissä punamustavalkoisissa (kuva: Susanna Tikka) :)

 

Rambolla oli vasta parantunut tassuhaava (parantuminen kesti n1kk), joten meillä vedot olis tosi lyhyitä (kunnon takia), eli ei vedetty  kunnolla.

Saatiin 3 päivänä vetää, oli ohitusharjoituksia, ja joka päivä oli hiihtotekniikkaa ihan vaan ihmisille. Siinä sai kyllä nauraa ku pyllähteli aina välillä. Mukavaa hommaa ja sai tosi paljon vinkkejä tekniikkaan. Mogrenia, wassbergiä ja kuokkaa harjoiteltiin. Lisäksi laskettiin mäkeä yhdellä suksella ja kaikkea muuta kivaa. Näitä sitten yritetään jatkojalostaa, kun minä en ole 10vuoteen hiihtänyt ennen tätä talvea. Tekniikka on siis tosi surkea, jos sitä on laisinkaan.

Lisäksi meillä oli yksi ilta vinkkejä ihmisten treeneihin: kuntopiiriä, aktiivistavenyttelyä, gymstickiä ja balanceboardia, lisäksi muuta kivaa mm. juoksua ja sammakkoloikkaa…

Viimeisenä iltana meillä oli sitten opastusta välineisiin ja mikä parasta: omakohtaisia kokemuksia niistä. Päästiin ihan katselemaan ja tunnustelemaan, sekä kyselemään tyhmiäkin kysymyksiä. Koiramallejakin oli valjaille ja huippuja ihmismalleja.

Suuret kiitokset Anulle, Minnalle, Saaralle, Harrille ja  Samulille hauskasta ja informatiivisesta leiristä!

Rovaniemen canicross kisojen jälkeen sairastuin (heti seuraavana päivänä) kuumeeseen ja flunssaan. 2viikon päästä olis ollut Jämijärvellä kärry Sm:t ja olisin halunnut sinne osallistua juoksuharrasteluokkaan. Flunssassa ei kuitenkaan saisi treenata joten treenit jäi siinä välissä. Päätin kuitenkin ilmoittautua, ystäväni kannustuksella. Ei sillä tuloksella nyt niin väliä, kuhan sitä kokemusta saisi itselle ja koiralle...
Niinpä sitten matkasimme Jämijärvelle kisoihin. Juuri ja juuri parantuneena

Kisat meni ihan suht hyvin... Riippuu mistä katsoo. Suoritus (ajallisesti) meillä meni päin mönkää, mutta saatiin 2puhdasta ohitusta matkalla...

Rambo veti tosi hyvin 1km:n, minä ajattelin, että huhhuh, tää harrasteluokka me kyllä voitetaan... Sitten tuli 2 koirakkoa näköpiiriin, jotka juoksivat 2m toisistaan. Huusin hyvissä ajoin: HAKEE OHITUSTA. Koirakot väistivät sivuun. Ensimmäisen koiran ohi sujahdettiin nästisti, toinen koira meinasi käydä Rambon kimppuun. Rambo oli ihan pientä vaille ettei reagoinut, mutta sain nykäistyä juuri oikealla hetkellä vetonarusta ja sen ajatus herpaantui ja se jatkoi matkaa nätisti. Jälkimmäinen koirakko ohitti samalla sen toisen koiran ja lähti heti meidän perään juoksemaan. Vaikka olisi hyvän tavan mukaista ja itsekin saisi paremman ajan, kun lähtisi vasta n.10-20m päästä nopeamman koiran perään. Ohittava koirakko on juossut 1min nopeampaa kuin ohitettava, joten se on nopeampi! Jos sille annetaan tilaa, eli odotetaan vähän aikaa ennenkuin lähdetään perään, oma koirakin juoksee nopeampaa, kun se yrittää pinkoa nopeamman koiran perässä. Aika parantuisi näin! Mutta tämä koirakko päätti lähteä aivan meidän kantaan juoksemaan. Rambo sitten vaan rupesi vilkuilemaan ja 1,5km:ä oli aivan tuskaa kun koira ei vetänyt vaan koko ajan kuulosteli toista koiraa. Rupesin kuulemaan maali alueen ”koiraölinää” n 500m ennen maalia. Näin että polku haarautui vähäksi aikaa, juoksin sivuhaaraan: pysähdyin, että toinen koira pääsi juoksemaan meidän edelle toista haaraa myöten... Näin saatiin vedot ihan loppumetreille

Maalisuora (Kuva: Jutta Venhola)

 

No ei siinä.. Vaikka tultiin samaan aikaan maaliin oltiin tosiaan se pikkusen vajaa 1min nopeampia. Oppia ikä kaikki! En enää osallistu harrasteluokkiin. Saa vaan pahanmielen, kun kaikki ei tiedä ja tajua lajin hienosäätöjä. Kisaluokkiin seuraavaks

Oltiin kakkosia, mutta minusta edes ykkösen aika ei ollut meidän tavoiteaikaa lähellä. Meni siis ajallisesti tosi huonosti.....

Tosi huiput kisat oli. Aivan hulluna porukkaa (ihmisiä ja koiria) ja tosin hyvin järjestetyt! Vaikka itsellä ei menny nappiin, niin mahtava fiilis jäi... Tähän on niin helppo jäädä koukkuun :)

Minulla tosiaan muljahti jalka tosi ikävästi siinä 2km paikkeilla. Päätin kuitenkin jatkaa juoksua. 2h tuntia suorituksesta (en edes enää muistanut tapahtunutta) alkoi nilkka turpoamaan ja särkemään tosi paljon. Sitä sitten parantelin 3-4vk....

TULOKSET (tällä nimellä ja lopussa linkki):            15.16.10. SM-Kärry Jämi, Jämijärvi, L-SVU:  luokka DCH

Tässä linkkiä, josta voi katsoa videopätkän kyseisistä kisoista Showhaun sivuilta. Showhau S02 E12