Ekaksi itsellä venähti jalka lokakuussa, sitten kun se parani Rambolla tulehtui takatassun antura... Muutama viikko sen parantumisesta (juuri ennen lumien tuloa) oltiin irtolenkillä Rambon kans (Rambo juoksi täysin irti ja minä poljin pyörällä). Autolla huomasin, että nuolee tassua... Etutassussa haava: pikkurillinpään kokoinen kohta jossa ei ihoa. Mihin lie teloi. Kävi metsänkin puolella välillä juoksemassa. Sitä sitten paranneltiin... Haava oli jo aika hyvän oloinen ja iho näytti suht.koht vahvalta, joten lähettiin irtolenkille lumiselle metsätielle. Minä hölkkäsin ja Rambo oli täysin irti ja niin vaan se haava aukes. Sitä sitte taas paranneltiin vaikka kuinka kauan ja vielä kertakiellon päälle. Koko Joulukuun oli liikkumati. Rokuan valjakkohiihtoleiriä (joka oli 13.1) edeltäneellä viikolla käytiin kaks kertaa irtolenkillä ja tuntu kestävän. Valjakkoleirilläkin otettiin tosi varovaisesti ja hahaaa, tassunhaava kesti kuin kestikin. Eikä siihen tullut enää mitään sen jälkeen...

Kerettiin treenata pariviikkoa leirin jälkeen. Kevyesti tottakai, kun oli taukoa ollut. Tuli kuitenkin kovat pakkaset, joten Ramboa ei viitsinyt käyttää edes irtojuoksulenkeillä viimeviikolla, vaan se oli ihan vaan sisällä. Sunnuntaina huomattiin, että koira on masentunut. Maanantaina huomattiin ettei se leiki. Vetolelun saattoi tuoda, mutta tiputti heti suusta kun meni sitä liki. Ei halunnut siis leikkiä/vetää ollenkaan. Tarkistin sitten suun, ja kokeilin venyttää kaikkia jalkoja ja hiukan painelin selkää, että arastaako. En huomannut mitään. Nyt tänään (tiistaina) huomasin, että kokoajan pää alhaalla kulkee ja tosi masentunut. Ei edes tullut ovelle vastaan ku tuli töistä ja kesti tosikauan että nousi ylös, olisi vaan halunnut pötköttää.

Käytiin eläinlääkärillä tänään (ti). Se kopeloi kaikki paikat ja rupes venyttelemään sitä. Rambo seisoi ja lääkäri venytti päätä alaspäin jalkoja kohti. Kauhea ulvahdus vaan pääs. Sitten päätä kylkiä kohti ja ei meinannut antaa venyttää...

Kipupiikki, 4vk lääkekuuri ja leikki/lenkkikielto (ei mitään missä vähääkään riehuu, eikä saa juosta). Kaulanalueelta venähtänyt/revähtänyt...

Minä en tajua, miten koira voi itsensä teloa ilman mitään kummempaa... Missä se on tullut, kun ei olla ku sisällä oltu ja nopeasti aina ulkona piipahdettu irrallaan meidän aidatulla pihalla. Ja koko viikonlopun olen sen kans ollu, enkä oo kuullu, että se olis ulvahtanu tms.

Oon niin vihainen! Miten voi olla kokoajan tällaisia vastoinkäymisiä? Nyt meiltä jää sitten kauan suunnitellut Haukiputaan Virpiniemen kisatkin välistä.

Ymmärrän nyt kyllä ihan täysin miksi huippu kisaajilla on monta kisakoiraa. Koirille sattuu kaikennäköistä (näköjään) ja jää sitten omat kisatavoitteet kokonaan ja omat treenit ja treeni-into menee täysin :(

Toivottavasti Rambo paranee nyt kunnolla ja osaa olla enempiä riehumatta. Ei ikinä soisi omalle rakkaalle koiralleen tällaisia tapahtumia!

Silmätutkimuksissa ei todettu perinnöllisiä silmäsairauksia ja lonkat B-B:t, kyynärät 0-0.

RAMBO KOIRANETISSÄ

Meitsi hiihtotekniikkatreeneissä punamustavalkoisissa (kuva: Susanna Tikka) :)

Rambolla oli vasta parantunut tassuhaava (parantuminen kesti n1kk), joten meillä vedot olis tosi lyhyitä (kunnon takia), eli ei vedetty  kunnolla.

Saatiin 3 päivänä vetää, oli ohitusharjoituksia, ja joka päivä oli hiihtotekniikkaa ihan vaan ihmisille. Siinä sai kyllä nauraa ku pyllähteli aina välillä. Mukavaa hommaa ja sai tosi paljon vinkkejä tekniikkaan. Mogrenia, wassbergiä ja kuokkaa harjoiteltiin. Lisäksi laskettiin mäkeä yhdellä suksella ja kaikkea muuta kivaa. Näitä sitten yritetään jatkojalostaa, kun minä en ole 10vuoteen hiihtänyt ennen tätä talvea. Tekniikka on siis tosi surkea, jos sitä on laisinkaan.

Lisäksi meillä oli yksi ilta vinkkejä ihmisten treeneihin: kuntopiiriä, aktiivistavenyttelyä, gymstickiä ja balanceboardia, lisäksi muuta kivaa mm. juoksua ja sammakkoloikkaa…

Viimeisenä iltana meillä oli sitten opastusta välineisiin ja mikä parasta: omakohtaisia kokemuksia niistä. Päästiin ihan katselemaan ja tunnustelemaan, sekä kyselemään tyhmiäkin kysymyksiä. Koiramallejakin oli valjaille ja huippuja ihmismalleja.

Suuret kiitokset Anulle, Minnalle, Saaralle, Harrille ja  Samulille hauskasta ja informatiivisesta leiristä!

Kisat meni ihan suht hyvin... Riippuu mistä katsoo. Suoritus (ajallisesti) meillä meni päin mönkää, mutta saatiin 2puhdasta ohitusta matkalla...

Rambo veti tosi hyvin 1km:n, minä ajattelin, että huhhuh, tää harrasteluokka me kyllä voitetaan... Sitten tuli 2 koirakkoa näköpiiriin, jotka juoksivat 2m toisistaan. Huusin hyvissä ajoin: HAKEE OHITUSTA. Koirakot väistivät sivuun. Ensimmäisen koiran ohi sujahdettiin nästisti, toinen koira meinasi käydä Rambon kimppuun. Rambo oli ihan pientä vaille ettei reagoinut, mutta sain nykäistyä juuri oikealla hetkellä vetonarusta ja sen ajatus herpaantui ja se jatkoi matkaa nätisti. Jälkimmäinen koirakko ohitti samalla sen toisen koiran ja lähti heti meidän perään juoksemaan. Vaikka olisi hyvän tavan mukaista ja itsekin saisi paremman ajan, kun lähtisi vasta n.10-20m päästä nopeamman koiran perään. Ohittava koirakko on juossut 1min nopeampaa kuin ohitettava, joten se on nopeampi! Jos sille annetaan tilaa, eli odotetaan vähän aikaa ennenkuin lähdetään perään, oma koirakin juoksee nopeampaa, kun se yrittää pinkoa nopeamman koiran perässä. Aika parantuisi näin! Mutta tämä koirakko päätti lähteä aivan meidän kantaan juoksemaan. Rambo sitten vaan rupesi vilkuilemaan ja 1,5km:ä oli aivan tuskaa kun koira ei vetänyt vaan koko ajan kuulosteli toista koiraa. Rupesin kuulemaan maali alueen ”koiraölinää” n 500m ennen maalia. Näin että polku haarautui vähäksi aikaa, juoksin sivuhaaraan: pysähdyin, että toinen koira pääsi juoksemaan meidän edelle toista haaraa myöten... Näin saatiin vedot ihan loppumetreille

Maalisuora (Kuva: Jutta Venhola)

No ei siinä.. Vaikka tultiin samaan aikaan maaliin oltiin tosiaan se pikkusen vajaa 1min nopeampia. Oppia ikä kaikki! En enää osallistu harrasteluokkiin. Saa vaan pahanmielen, kun kaikki ei tiedä ja tajua lajin hienosäätöjä. Kisaluokkiin seuraavaks

Oltiin kakkosia, mutta minusta edes ykkösen aika ei ollut meidän tavoiteaikaa lähellä. Meni siis ajallisesti tosi huonosti.....

Tosi huiput kisat oli. Aivan hulluna porukkaa (ihmisiä ja koiria) ja tosin hyvin järjestetyt! Vaikka itsellä ei menny nappiin, niin mahtava fiilis jäi... Tähän on niin helppo jäädä koukkuun :)

Minulla tosiaan muljahti jalka tosi ikävästi siinä 2km paikkeilla. Päätin kuitenkin jatkaa juoksua. 2h tuntia suorituksesta (en edes enää muistanut tapahtunutta) alkoi nilkka turpoamaan ja särkemään tosi paljon. Sitä sitten parantelin 3-4vk....

TULOKSET (tällä nimellä ja lopussa linkki):            15.16.10. SM-Kärry Jämi, Jämijärvi, L-SVU:  luokka DCH

Tässä linkkiä, josta voi katsoa videopätkän kyseisistä kisoista Showhaun sivuilta. Showhau S02 E12

No sitten mökille yöksi ja kaikki valmiiks aamua varten. Syönnit ja saunomiset alle ja nukkumaan. Mutta eipä se uni sitten tullut, ku rupes yhtäkkiä jännittään niin maan pirusti.... 2 tuntia kerkesin nukkua ja sit herätyskello jo soikin ja eiku touhuamaan ja kisapaikalle.

Jännitti alkuun tosi paljon, mutta kun kumminkin oltiin paikanpäällä jo 3tuntia ennen meidän luokkaa, niin se kerkesi heltiämään. Kunnon lämmittelyt ja sitten varsinaiselle kisapaikalle.

Mentiin n. 10min ennen meidän lähtöä, niinkuin määräyksetkin ovat. Oltiin vähän kauempana, ettei Rambo päässyt kuumumaan. Hyvin käyttäytyi! Pikkaisen ennen lähtöä (1kisaaja meitä ennen) meinas ruveta ärisemään sivummalla olleelle koiralle, mutta kun nykäisin vetonarusta heti samalla sekunnilla, niin hiljeni. Sitten lähtölinjalle ja VETO!!!

Täysiä ampaistiin ja mäki menikin yllättävän nopeasti ohi, kun Rambokin veti tosissaan. Ensimmäisessä mutkassa ylhäällä oli valokuvaaja radan puolella, niin sille meinas Rambo hiukan käydä jutskaamassa, mutta ei se silti käyny, ku komensin :) Kaikki muut se ohitti hyvin ku ne oli metsän puolella. Ei kiinnittänyt yhtään huomiota. Veto sanaa käytin nyt useamminkin, kuin pelkästään lähdössä. Tuntu Rambo skarppaavan mäkiin ku käytti käskyä ja heti ku huomasin pientä hölläämistä mäkien jälkeen.

Ensimmäinen ohitus tuli siinä 2km korvilla, kun minun jälkeen starttannut mies juoksi lujempaa kuin minä. En kuullut että olisi huutanut; ohi (saatto olla että oli niin korvat tukossa), mutta satuin kuulemaan askellusta ja katsoin taakse. Vetonaru lyhyelle ja Rambon kans reunaan kävelemään ja annettiin heidän juosta ohi. Meinas koira jutskata meille, mutta Rambo katsoi sitä vain sivusilmällä. Hyvin siis meni. Jonkun ajan päästä lähdettiin sitten perään, ja tästä koirakosta saimmekin sitten hyvän loppukirittäjän.

Maaliin saavuimme ajalla 9,32min ( keskinopeus 18,88km/h). Edellä mennyt oli jäänyt ihan maaliviivan lähelle, joten piti vähän pujotella Rambon kans, mutta hyvin se meni, eikä ärissyt.

Todella hyvä aika kun tavoitteena oli 11min ja rankka rata vielä. Tässä luokassa oli ihan pitkän aikaakin kisanneita juoksemassa, joten ei voi oikein sen takia listata tuloksia paremmuusjärjestykseen... Muunmuassa suomenparas naisjuoksija oli samassa luokassa pinkomassa :) Harrastelijoista taisin olla nopein.

Tuolla tuloksia jos kiinnostaapi käydä katsomassa http://www.vul.fi/tulosarkisto.htm

Ens vuonna tavoitteeksi ihan naisten koirajuoksun kisaluokat ja SM:t.

Saara ja Minna (MM-mitalistit koiravaljakkohiihdossa) pitivät 27.8.2010 pikkuporukalle vetotreenit. Tehtiin vuoronperään vetoja, oli ohitustreenit, kuunneltiin teoriaa (saatiin hienot tulostetut treeniohjeet) ja puheltiin ja kyseltiin niitä näitä.

Minä menin pyörällä, vaikka tavoitteet on nyt ollut koirajuoksun puolella. Ohitustreenit menin juosten, mutta unohdin pyöräilykypärän päähän. Aika huvittavaa oli katella kuvia, kun näytti siltä niinku olisin pelännyt kaatuvani juostessa :D

Tästä alkoi sitten syksyn vetotreenikausi... Treenitavoitteeksi 1.10.2011 Rovaniemen Roicross 3km harrasteluokka. Itsekseen treenausta oli siis luvassa. Paljon irtolenkkejä ja 2 kertaa viikkoon vetotreenit (aina pikkuhiljaa matkaa pidentäen), sekä ohitusharjoituksia ystävien ja tuttavien koirien kanssa.

Kunto oli minulla toukokuussa aivan pohjissa juoksun osalta, mutta kyljenrevähdyksen parannuttua juoksin ainakin 3 kertaa viikkoon, sen ajan kun Rambolla oli kesäloma. Toukokuun juoksuvedot olivatkin tuskaa... Tuntui että 400 metriäkin on aivan liian pitkä matka juosta täysiä. Päätin siis, etten tee pyörävetoja laisinkaan syksyllä (paria tapausta mukaanlukematta). Oma kuntoni nousi siis samaa vauhtia kun vedot pitenivät kerta kerran jälkeen. Ja ilokseni huomasin, että Rambokin alkoi vetämään vielä paremmin kuin ennen.

Lähestyttiin syyskuun loppua ja viimeisten pitkien vetojen aikana tajusin, että olen alkanut nauttia koirajuoksusta. HUOM! EN JUOKSUSTA, vaan koirajuoksusta :)

Isoja aikuisia koiria oli n.21 joista puolet sai punaisen nauhan. Rambo omistaa nyt sellaisen :) Eli 10 pääsi loppu kehään......... Rambo pärjäsi aika pitkään, siihen nähden, että jotkut olivat selvästi harjoitelleet ja käyneet pennuista pitäen näyttelyissä.

6.sija tuli Yhtä koiraa vaille bissiksiin päästiin (loppu valintaan). Aivan huipusti siis meni!!! Kiitoksia paljon Saaralle! Hän on kyllä tosi huippu esittelijä, valjakkoharrastaja (MM-taso), koiraihminen ja vielä mikä parasta; mahtava persoona :)

Viimeisellä vetokerralla Rambon kanssa, kaaduin pyörällä. Verisuoni katkes vasemmassa sääressä ja oli hienon näkönen ku oli alkuun 1,5cm säärtä korkeammalla patilla :) Se tapahtui ihan maalin/ juoksulähdön vieressä, joten lähdin siitä suoraa juoksuvedolle, vaikka yritettiin toppuuttaa. Arvelin ettei sattunut pahemmin, ja ettei Rambolle jäisi "paha" kuva asiasta. Juoksuveto menikin toooosi hyvin. Kerrankin tuntu, että jakso juosta ja vauhtia löyty (kunto alko oleen kohillaan). Sitte heti vedon jälkeen huomasin, että selkää särki. Pari päivää myöhemmin selvis, että vasenkylki oli revähtänyt. Sitä podin sitten siinä viikon, alko tuntuun jo hyvältä niin kävin juoksemassa, ja paskakshan se meni... Nyt ollut 2vk sen jäljiltä juoksematta ja ärsyttää valtoimenaan. Nyt oon käynyt muutaman pyörälenkin vetämässä ja kylki tuntuu hyvältä. Suunnitelmissa aloittaa ens maanantaina juoksut uudestaan... Toivottavasti kylki nyt sitten kestää! On ollut niin orpo olo kun ei ole voinut juosta/pyöräillä. Nyt vaan pitäs sitte saada itseään niskasta kiinni uudestaan, kun on jo varmaan juoksukuntokin jo nollissa taas. Alusta siis.... :/  Rambon vetotreenit jäi kesätauolla samalla, ku mullakin, ja sillä jatkuu vasta elokuussa. Niitä aikoja odotellessa.

Sieltä me tullaan ja minä kaadun sitten n.200 metrin päästä.

Tässä me ollaan (olkapää murassa) heti kaatumisen jälkeen, lähdössä juoksuvedolle.

Ja siinä me mennään...

Jalka nousee, eikä vielä mitään tietoo, että kylki revähtäneenä vedetään :)

Ja kohti kaukaisuutta....